Kävin lauantaina muutaman kuukauden tauon jälkeen taas Iissä
juoksemassa testijuoksusarjan 10km kisan. Olin jo pari viikkoa sitten tehnyt
päätöksen lähteä tuonne testijuoksuihin, ja siitä asti koittanut kääntää
asennekytkintä päänupissani, että ajan voi unohtaa, tällä hetkellä ei ole vielä
kunto sillä mallilla, että ennätyksiä täällä juostaisiin, ja keli ja alusta
vaikuttavat niin paljon vauhteihin, että nyt on vaan hyvä hetki saada hieman
kisakokemusta, sekä tietty käydä tapaamassa juoksututtuja ja fiilistellä
Illinsaaren lämminhenkisestä ilmapiiristä.
Jomppa oli laittanut viikko sitten tavoitteeksi juosta
42min, mutta maanantaina tekemäni TV kova kympin harjoitus n. 44:30, jossa piti
lopussa nostaa sykkeet ana-kynnyksen ylitse, osoitti että tuo aika voi olla
lujassa perjantaina, vaikka aivan kaikkia ei tuossa treenissä vielä
puskettukaan. Olikin tavallaan rento fiilis lähteä sitten juoksemaan ilman
kovempia ennakko-odotuksia. Tavoitteena vaan tehdä hyvä ja onnistut kova
treeni.
Päätinkin lähteä alussa kerrankin maltillisesti, vaikka
Illinsaaressa alun alamäki, sekä kovempaa juoksevat kilpatoverit houkuttavatkin aina lähtemään kovaa alussa. Viime kertainen alun yltiöpäisyys, ja sitä seurannut
”happotohtorin” kyyti, olivat kuitenkin vielä tuoreessa muistissa, ja tällaista
kokemusta en tällä kertaa halunnut. Suunnittelin lähteväni jotain n. 4:15min/km
vauhtia alussa, ja katsoa sitten puolessa välissä, että löysätäänkö vai
kiristetäänkö vauhtia. Niiin se vaan lipsahti kuitenkin ensimmäinen kilometri
n. 4:05 vauhtia, ja seuraavakin vielä n. 4:10. Juoksu ei kuitenkaan tuntunut
yhtään pahalle tässä vaiheessa, (niin kuin monesti kympillä jo tässä vaiheessa
tuntuu) vaan pystyi pitämään tuota n. 4:15 vauhtia yllä. Vähitellen alusta
muuttui kuitenkin hieman pehmeämmäksi ja lumisemmaksi, ja kilsa-ajat alkoivat
heikkenemään. Pystyin kuitenkin roikkumaan kohtuudella siinä viiden hengen
porukassa mukana, kun pehmeä alusta vaikutti ilmeisesti myös heidän vauhteihin.
Puolimatkan väliaika oli kuitenkin n. 21:30, ja elättelin hieman toiveita jopa
negatiivisestä splitistä, koska voimia tuntui olevan ihan mukavasti tallella. Parin
kilsan jälkeen huomasin kuitenkin, että ei tässä negatiiviseen spilittiin
päästä nyt, turha rehkiä siis enempää vaan hölkkäillä reippaasti vaan maaliin,
turhia energioita kuluttamatta ja otetaan hyvä treeni talteen. Reilu 8km kohdalle asti jaksoin roikkua
porukassa mukana, kunnes muut alkoivat ottaa loppukiriä, ja porukka alkoi hajoamaan.
Minulla ei ollut enää paukkuja eikä mielenkiintoakaan vastata tuohon, vaan
annoin muiden mennä. Viimeiselle kilsalle sain vielä pientä irvistystä
aikaiseksi, ja hieman tavoitettua karkuun lähteneitä, mutta kovin hengettömältä
vaikutti loppukirin yritys itsellä tällä kertaa. Maalissa kello pysähtyi aikaan
43:40. Omat ennakko-odotukset olivat n. 43:00-44:30 väliin sijoittuvaan aikaan,
eli siis ennakko-odotusten mukainen aika, tosin hieman elättelin
alkutaipaleella tuota 43:00 alitustakin. Ei siis suuria pettymyksiä, eikä
suuria ilon aiheitakaan.
Juoksu osoitti, että vaikka PK-vauhdit ovat parantuneet
parin viikon aikana n. 25-30s/km tammikuulta, niin vauhtikestävyys on vielä heikkoa tässä
vaiheessa talvea. Vaikka muutaman kilsaa jaksaa kyllä mennäkin hyvällä
puristuksella, niin veto loppuu kyllä siinä 5-7km kohdalla, ja samaa ilmiötä on
ollut myös VK-treeneissä. Olen kuitenkin alkanut juokseen nyt kerran viikkoon
n. 10-12km vauhtikestävyyslenkkejä, ja lisäksi kerta viikkoon on käyty juokseen
määräintervalleja Ouluhallissa, niin jospa tuo vauhtikestävyyskin alkaisi
tarttua liiveihin vähitellen. Lisäksi tuntuu, että tuo liukas ja luminen alusta
on itselle erityisen vaikea. Mutta kesäkelillä tuosta pitäisi puolimaratoonillekin
vielä vauhtia saada hieman kiristettyä, että sehän se hieman miettimään pistää.
Mutta se testi odottaa sitten parin kuukauden kuluttua. Silloin on pitävä
maantie alla, ja siihen mennessä on kerenny ukko lappoa
vauhtikestävyystreenejäkin jo kovasti. Ihan hyvä ja luottavainen mieli tässä
kesää varten kuitenkin on, koska treenit ovat sujuneet hyvin, paikat ovat olleet
kunnossa ja määrääkin on saanut kerrytettyä ihan mukavasti.
Juoksun keskisyke oli 164 ja maksimisyke 172, jotka ovat alhaisimmat mitä on koskaan olleet kympin kisassa. Ilmeisesti pientä väsymystilaa on elimistössä, koska kierrokset eivät nouse ylös. Mutta tässä vaiheessa talvea saa treeniväsymystä ollakin, ja onhan tässä tullut aika paljon juostua nyt, ja noita kovempia treenejäkin jo. Pikkuhiljaa tässä aletaan kuitenkin etsimään niitä kesän kisavauhteja, ja katsotaan miten tuo syksyn ja talven aikana tehty pohja kestää.
