Olen jo kuulunut tovin aikaa Facebookissa olevaan ryhmään Oulu Trail Runners. Ryhmässä keskustellaan yllättäen nimensä mukaisesti polkujuoksusta, ja muutama aktiivinen järjestelee välillä tuolla yhteislenkkejä, pääsääntöisesti Oulun seudulla. Jokin aika sitten tuli kutsu osallistua
Tervareitin yhteislenkille, jossa olisi mahdollisuus juosta jopa Sankivaarasta Rokualle asti, ja tarjolla olisi myös autolla järjestetty huolto, ja kyyditykset väliltä pois. "Perhana, tuonne pitää kyllä meitsin päästä, just näitä mie tartten", ajattelin. Olinhan tuossa hetki sitten laittanut Karhunkierroksen 80km:lle ilmoituksen sisään. Yksin näitä on aika sitkeä hinkuttaa, ja yksin mennessä pitäisi reitin olla lenkin muotoinen, lähtöpisteeseenkin kun täytyy aina jotenkin palata.
Niinpä viimein koitti lauantaiaamu klo 4:00, kun kello herätti ylös. Lenkki starttaisi siis klo 6:00 aamulla, että mahdollisesti innokkaimmat juoksijat ehtisivät illaksi Rokualle saakka. Itsellä olisi tarkoitus hölkätä Pälliin saakka, joka olisi suunnilleen reitin puolivälissä.
|
Lähtöposetusta. Kuva: Ville Wittenberg |
Saavuin Sankivaaran lähtöpaikalle aamulla klo 5:45, jossa olikin jo muutama reissuun lähtijä odottelemassa. Osan heistä olin tavannut jo aiemminkin. Tiesin, että porukassa on muutamia kovakuntoisia ja harjaantuneita polkujuoksijoita, joten toivottavasti alussa ei alettaisi heti rymyyttelemään kovin kovaa vauhtia, että lenkki ei muodostuisi siten turhan kuormittavaksi.
Niinpä siinä kuulumisia vaihdellessa pakkailimme dropbagit huoltoauton peräkärryyn, otimme muutamat lähtökuvat ja lähdettiin matkaan. Vauhti asettuikin mukavan rauhalliseksi alussa, ja polku oli aika helppoa, vaihdellen hiekkatiestä metsäpolkuihin. Muutama juurakkoinen ja kivikkoinen osuuskin alkumatkalle tuli. Oli hieno tunne juosta sysipimeässä metsässä pelkkien otsalamppujen valossa! Parin kaverin kanssa siinä tosin ihmeteltiin ääneen, että mikä kumma se saa ihmisen tänne korpeen juoksemaan lauantaiaamuyöstä. Mutta jokainen meistä tiesi vastauksen siihen, ja sitä ei tarvinnut ääneen sanoa...
|
Sanginjoen ylitystä. Onneksi oli lautta paikoillaan. |
|
Pilpasuolla |
|
Pilpasuolla n. klo 6:30. |
Matka taittuikin varsin mukavasti, ja aamukin alkoi valjeta vähitellen. Oli hienon näköistä, kun aurinko nousi suon ja puiden takaa, ja nosti usvaa kostealta suolta. Ensimmäinen hieman pidempi tauko pidettiin n. 17km jälkeen Kallioselän mökillä. Otettiin vähän syötävää ja juotavaa, ja turistiin niitä näitä, sekä tietty pakolliset selfietkin napsittiin.
|
Kallioselän taukotuvalla. |
|
Kallioselältä. |
Kallioselän jälkeen reitti muuttui hetkeksi aika kosteaksi, ja jalat saivat kunnon viilennystä suopätkistä. Pian kuitenkin tuli taas mukavaa polkua, jonka jälkeen reitti muuttui hiekkatieksi, jonka päässä huoltoauto olikin ensimmäistä kertaa odottelemassa. Meikäläisen suuri turpasvärkkihän meni tietenkin möläyttämään yhden lukuisista tyhmyyksistään, kun huoltoauto tuli näkyviin, "kirimaali!!" Ja niin piti ottaa parin muun kanssa muutaman sadan metrin spurtit hiekkatiellä, ja saada sykkeetkin hetkeksi maksimialueelle. Näin niitä pitkiksiä ruukataan juosta.
|
Kuva: Mari Maier |
Huoltopisteellä täytettiin pikaisesti juomapullot, ja jatkettiin aika pian matkaa. Pian tulimmekin Tervajärvelle, ja täällä aukesikin tosi komeat ja jylhät suomaisemat. Polkujuoksu näytti parasta puoltansa, ja ihmeellinen onnellisuuden ja hyvän olon tunne valtasi mielen, hitsi tää on sitä mun juttuani. Tämän takia mie heräsin tänään aamulla klo 4:00!
|
"Mennäänpäs tuon suon yli niin että heilahtaa!"
Kuva:Mari Maier |
|
Tervajärvi |
Ennen Monttaa oli useamman kilometrin hiekka-/soratieosuus, jossa vauhti meinasi kiihtyä välillä aika kovaksi, ja itse en omia pitkiksiäni näin kovaa yleensä juokse. Päätinkin pari kilometriä ennen Monttaa, että lopetan oman osuuteni sinne. Ei olisi tarpeen nyt alkaa juoksemaan jalkoja turhaan loppuun ja väsyksiin, että pääsisi jatkamaan pk-kauden treenejä taas mahdollisimman pian. Monttassa olikin odottelemassa jo tuttu huoltoporukka, sekä muutamia uusia juoksijoitakin oli saapunut paikalle, että aloittaisivat oman osuutensa tästä. Pieni jaakobinpaini piti käydä vielä jatkon suhteen, mutta otin kuitenkin sitten palautusjuomat repusta ja vaihdoin kuivaa paitaa ylle. Sain kyydin Monttasta lähtöpaikalle Sankivaaraan, ja lähdin ajelemaan väsyneenä ja tyytyväisenä kotiin päin. Matkaa kertyi mittariin hieman reilut 36km, ja aikaa kului taukoineen reilu 4,5h, josta liikkeellä oloaika oli 3h 58min.
Kiitoksia kaikille läsnäolleille hienosta seurasta, huollosta ja juoksusta!
|
Monttassa. Kuva:Ville Wittenberg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti