perjantai 26. kesäkuuta 2015

Pikarapsat Ylivieskasta. Keli oli tänään vimosen päälle hyvä, ja olosuhteet kaikin puolin kunnossa. Ekat kolme kilsaa meni iisisti n. 4:15-4:20 vauhtia. Homma tuntui tosi kevyeltä ja rullasi aivan mahtavasti, joten pistin vähä höökiä lisää, ja kympin kohtaan ajassa 41:59. Tänään ei jää se kuti piippuun, niinku Terwalla vähä jäi, ajattelin. Sykkeet nauku kuitenkin aika korkeella, ja ajattelin että saattaa tuo tulla turpaan sitte jossain vaiheessa, mutta työnsin ajatusta pois mielestä. n. 15km asti jaksoin vielä, kunnes kyykkäsin, ja alkoi tulla turpaan tasaisesti joka kilsalla. Oppi-isä Pikkarainen kyykytti kloppanaa hurauttamalla ohi Visalan aukeilla. Sitte maaliin, jonkulaisen kirin sai vielä kehitettyä vimoselle kilsalle, että enkka parani reilu kymmenen sekkaa aikaan 1:31:45. Rohkea aloitus kostautui siis vähän tänään, mutta nyt mie uskalsin yrittää kunnolla. Joku päivä mie vielä jaksan sitte loppuun asti prkl! Nyt oli oikeastaan ekaa kertaa kunnolla "päätä" lähteä lappomaan oikein kunnon kovaa, ja siitä tyytyväinen.1:30 oli vielä liian kova pala tänään, mutta taival jatkuu. n. 18km kohdalla tosin iski taas se tunne, että miksi h***vetissä mie oon täällä ittiäni rääkkäämässä, mutta onneks tuo tunne on ohi menevää.


Kevyt valmistava viikko tuntui toimivan myös, kun koneesta sai nyt kyllä tehoja irti ainakin sykkeiden perusteella, ja uudet max. sykkeetkin, 194. Ja mahottoman mukava oli taas nähä tuttuja kaiffareita ja vaihtaa kuulumisia. Enkasta siis tyytyväisenä, mutta kanttaaminen ois saanu jäädä tulematta. Tästä kuitenki hyvä lähteä ens viikoksi etelän leirille lepuutteleen lihaksia ja lämmitteleen luitansa. Living, loving, running!

Data:
http://www.movescount.com/fi/moves/move65686606

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Asfalttisprinttikauden päätös(kö)...

Terwan puolikkaan myötä tulikin saatettua päätökseen alkukevään asfalttisprintit, joihin sisältyi tänä keväänä Iin testijuoksujen maantiekymppi 25.4. sekä Terwamaratonin puolikas 23.5. Tavoitteet näihin oli asetettu rohkeasti, mutta kevään tuntemusten mukaan realistisesti, eli työnimellä Tasarajojen alle. Seuraavaksi hieman syventymistä noihin tapahtumiin.

IIN TESTIJUOKSUT 10km, 25.4.2015

Iissä järjestetään talvisin kuukausittain Iin Yrityksen toimesta 10km testijuoksut, jotka ovat hyvin lämminhenkinen ja mukava tapahtuma. Osallistumismaksu on 7e, ja sillä saa lapun rintaan, ajanoton, ja saunat päälle. Sekä tietenkin saa tavata tuttuja juoksukollegoita, ja vaihtaa kuulumiset heidän kanssaan, ja usein myös tuntemattomat juoksijatkin tulevat auliisti juttusille. Sitä perinteistä supisuomalaista hölökkäkulttuuria parhaimmillaan. Paikalle tulee yleensä myös lähialueen eliitti, joten taso on varsin kova, ja hienoja mittelöitä on nähty tällekin kaudelle, mm. kun Jouni Holappa ja Markku Nikkanen ovat mittailleet kuntoaan ja paremmuuttaan Iin pyöräteillä. Täällä oli tarkoitus kulkea talvella itsekkin kuukausittain tekemässä se kova treeni PK-kauden kylkiäisiksi, ja hoitamassa tätä juoksuharrastuksen sosiaalista puolta, mutta tuo joulukuussa ylittämättömäksi äitynyt jalkavamma esti nämä suunnitelmat.

Niinpä into olikin varsin korkealla, ja odotin jo monta viikkoa tätä kisaa, koska kaikki talven lappujuoksut olivat jääneet siis väliin. Säätiedotuksetkin lupasivat aivan optimaalisia olosuhteita, n. +5-6C puolipilvistä ja lähes tuuletonta keliä. Kotona suunnittelinkin jo lähteväni liikkeelle eka kertaa tälle keväälle "pohkeet paljaana", koska keli tuntui mukavan lämpöiseltä ja keväiseltäkin. Paljon ehtii muuttua kuitenkin olosuhteet tuossa n. 70km matkalla, mitä kotoani tulee matkaa tuonne Illinsaareen. Haukiputaan kohdilla alkoi yhtäkkiä ropsiin lunta taivaalta, ja auton mittari osoitti lämpötilaksi +0C. Niinpä ensimmäinen toimenpide Illinsaareen saapuessani, olikin juosta kiireen vilkkaa pukuhuoneeseen vaihtamaan talvivarustus päälle, minkä onnekseni älysin ottaa matkaan. Sitten verkkalenkkiä tekemään, sää tuntui kyllä yllättävän kylmältä, ja tuulikin oli yltynyt, ja tätä siinä muutaman tuttavan kanssa ääneen pohdittiinkin.

Sitten viivalle, ja paukusta matkaan. Tavoitteena oli lähteä 4:00min/km vauhtia menemään, ja viimeinen kilsa tulla sitten kirivaihteella, että aika asettuisi maalissa 39:xx näköiseksi. Iissä sortuu helposti ylivauhtisiin ensimmäisiin kilometreihin, koska reitti viettää alussa alamäkeen, ja lisäksi intoutuu kovaa menevän porukan matkaan. Koitin tämän pitää mielessä, ja hillitä suitsista, koska ne ylivauhtiset kilsat tuppaa kostautumaan sitten yleensä lopussa. Eka kilsa tiittasi ajassa 3:52, ei kovin paha siis. Vähäkö oli siisti tunne rapsia menemään taas kilpaa lappu rinnassa, vitsi että oon oottanu näitä! Koleaa keliäkään ei enää muistanut ajatella. 3km tuli aikaan 11:50, tismalleen samaan aikaan siis kuin marraskuussa vastaavalla reitillä. Muistin, että viimeksi tästä kohtaa alkoi sitten hienoinen hyytyminen. Nytkin alkoi juoksu hieman vaikeutumaan, reitillä tulee tässä kohtaa pieni ylämäkiosuus, eikä menoa helpottanut yhtään vastaiseksi kääntynyt tuuli. Tuohon kohtaan tulikin kisan hitain kilometri 4:10min. Kääntöpaikalla 5km:ssa huikattiin väliajakseni 20:10. Olin ajatellut, että olisin tullut tänne hieman alle kahteenkymmeneen minuuttiin, mutta voimia tuntui kuitenkin olevan vielä ihan hyvin tallella, joten mietin, että rapsitaan kiinni tuo kymmenen sekuntia, kun tuuli kääntyy taas myötäiseksi, ja paluureitti kylälle on hieman helpompi. Kympin kisassa yleensä osuus 6-8km on se vaikein. Silloin tulee yleensä niitä harvoja hetkiä, kun tuntuu, että juokseminen ei ole mukavaa. Happohyökkäys käy lähes sietämättömäksi, tekee mieli hidastaa, heittää hölkälle, pois tuolta epämiellyttävyysalueelta. Viimeiset kaksi kilsaa tulee sitten vaikka ilman happea maaliin, kun tietää että kohta tää raastaminen loppuu. Tällä kertaa olin miettinyt tätä asiaa etukäteen, ja päättänyt torjua tuon tunteen pois mielestä. Tuo osuus tulikin ihan mukavaa vauhtia, mutta kun saavuin 8km kohdalle, jossa Jokelan Jorma huusi aikaa 32:30 (oma kello näytti 8km hieman aikaisemmin), niin tiesin, että taisi tänään jäädä tuo 40 minuuttia ottamatta. En antanut tuon kuitenkaan lannistaa, oma enkka tulisi tänään joka tapauksessa, joten mennäänpä vaan reipasta höökiä loppuun asti. Viimeinen kilsa lähti vielä sitä nelosta, vaikka hapot jylläsivätkin jo kovasti. Oma kello piippasi kympin kohdalla ajaksi 40:26, ja maalissa kello pysähtyi aikaan 40:42. Oma enkka siis parani 35sekuntia viime marraskuulta, eihän tässä aivan pettynyt voinut olla, vaikka 40 minuuttia olikin liian kova pala purtavaksi vielä. En ollut ehtinyt tätä ennen juosta vauhtilenkkejä aivan kuin muutamia telakalta paluun jälkeen. Vielä päälle kevyet verkkalenkit, ja kannustelemaan puolikkaan menijät Marko, Kirsi ja Katja maaliin. Sykkeiden käyttäytyminen ihmetytti hieman kisan jälkeen dataa tarkastellessa. Keskisyke oli "vain" 169 ja max. 174, kun marraskuussa vastaavalla matkalle keskisyke oli tuo 174. Liekkö ollut vielä PK-kauden jälkeistä määräjumia, vai kylmä kelikö tuon matalahkon syketason aiheutti. Kyllä tuollaisessa kympin kisassa täytyisi saada maksimit tuonne 180 päälle..

Data Iin testikympiltä
http://www.movescount.com/fi/moves/move60232299

Menoa 2km kohdalta. Allekirjoittaneen köpöttelyä n. 1:10 kohdassa. Taitaa olla Jorman kuvaamaa aineistoa.
https://www.youtube.com/watch?v=V850imEiaOA

TERWAMARATON 21,1km 23.5.2015

Joskus syksyllä 2011 päätin alkaa harrastamaan juoksua vähän enemmänkin, tarkoituksena olisi juosta seuraavana keväänä puolimaraton Oulussa Terwamaraton-tapahtumassa. Aiemmin olin harrastanut pyöräilyä, hiihtoa ja pallopelejä, sekä hölkkäilyä satunnaisesti. Tämä päätös on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä tähän asti, juoksu vei mukanaan sen siliän tien, ja on tuonut tajuttoman paljon kaikkea hyvää elämääni. Tällainen kauaskantoinen ajattelu sopii jotenkin omalle luonteelleni. Kun päättää ajoissa osallistua johonkin tulevaisuudessa olevaan tapahtumaan, niin se sitouttaa ja motivoi itseni harjoittelemaan sitten, ja haluaa olla hyvässä tikissä sitten siellä. Nyttemmin tosin motivaatio on ollut varsin korkealla muutenkin, ja huomaa asian muuttuneen sellaiseksi, että lenkille lähtöä ei tarvitse sen kummemmin enää miettiäkään, vaan se kuuluu ihan normaalina osana päivärutiineihin ja arkeen. Tuona keväänä puolimaraton jäi kuitenkin juoksematta, koska sairastuin keväällä 2012 keuhkokuumeeseen, ja tämä vei sängyn pohjalle sitten viikkokausiksi. Niinpä puolikkaan debyyttini siirtyi vuodella eteenpäin, ja tapahtui keväällä 2013 täällä samaisessa tapahtumassa. Niinpä Terwamaratonilla tulee olemaan aina paikka sydämessäni, sinne on aina mukava osallistua, henkilökunta on ystävällistä ja osaavaa, reitti kiertelee tuttuja Oulun pyöräteitä ja kaupunginosia, ja onhan tää vähä niinku kotikisakin itselleni.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli juosta Terwalla tämän kesän ensimmäinen kokonainen maraton. Nuo jalkavaivat estivät kuitenkin sen, että olisin ehtinyt tehdä mielestäni tarpeeksi pitkiä juoksulenkkejä maratonia varten, joten jo hyvissä ajoin syntyi päätös puolittaa tuo matka yhdeksi kierrokseksi. Vielä edeltävällä viikolla kuitenkin tuli piru kuiskimaan olkapäille, että "vejäppä poika täysmara vaan tuollaki". No onneks sain pirun hätyyteltyä kohtuu helpolla olkapäiltä pois kuikkimasta. Halusin päästä harjoittelemaan kesän tuleviin koitoksiin heti kunnolla jo seuraavalla viikolla, ja täydeltä maratonilta palautuminen täyteen kuntoon ottaa kuitenkin useita viikkoja, kun taas puolikkaalta palautuu yleensä muutamassa päivässä.

Illinsaaren testijuoksujen jälkeen tein tähän astisesti kovimman treeniviikkoni 124km, joka sisälsi pääasiallisesti kevyttä määrän keruuta, mutta toki myös pari vauhdikkaampaa treeniä. Tämä tuntui toimineen hyvin, sillä kun tämän päälle tein kevyen viikon, niin kunto tuntuikin hyvältä, ja juoksu oli kevyttä ja helppoa. Niinpä tavoitteena oli rohkeasti lähteä juoksemaan 1:29:xx alkuinen aika. Valmistava viikko sujui varsin hyvin, hierojalla käyntiä, kevyttä hölkkäilyä, muutamia irrottavia vetoja, sekä hieman hiilaripitoisempaa ruokavaliota. Mitään ihmeempiä tankkailuja tuonne puolikkaalle ei tarvita, koska suorituksen kesto ei ole niin pitkä.

KPK:n facebook-ryhmässä oltiin spekuloitu koko viikko tulevaa säätä, ja maanisesti tuijoteltu lauantaille lupaavaa pientä myrskyä. Välillä sääennuste näytti vähän parempaa, mutta sitkeästi myrsky oli rantautumassa Oulun seudulle launtaina puolen päivän aikoihin, eikä suostunut sulamaan pois. Noh, näillehän asioille ei mitään voi, "keskity niihin asioihin, mihin voit itse vaikuttaa", on hyvä ohje moneen muuhunkin elämänalueeseen, joten tätä mantraa toistelinkin itselleni koko viikon. Fiilis ja itseluottamus olivat varsin korkealla koko viikon. Satakoon vaikka puukkoja, ja tuulkoon vaikka niinku venäläisessä elokuvassa, niin lauantaina lapotaan lujaa!

Lauantaiaamuna postilaatikolle kävellessäni, sää näytti kuitenkin oikein mukavalta. Aurinko pilkahteli pilven raosta, pikkulinnut laulelivat ja vieno etelätuuli puhalteli tulemaan. Mistähän ne näitä ennustuksia oikein repivät, mietiskelin. Myöhemmin iltapäivällä mietin kyllä ankarasti, että mistähän syvältä ne näitä kelejä oikein repivät...

Ajellessani pelipaikoille, huomasin että alkaa pikkuhiljaa vettäkin satelemaan, ja tuulikin oli yltynyt. Lähdin siinä verkkalenkillä käymään, ja tapaamaan tuttuja. Nämä porinatuokiot ennen varsinaista juoksua, ja juoksun jälkeen, ovat tosi mukavia, kun tapaa tuttuja ja samanhenkisiä kavereita. Vähitellen täytyi siirtyä kuitenkin autolle hetkeksi omiin oloihin vaihtamaan vielä kuivat sukat, sekä vetämään kisakenkäni Adidas Adizero Adios Boostit jalkaan. Kauan aikaa mietin myös vaatetusta, ja lopulta päädyin laittamaan Niken pitkähihaisen kompressiopaidan alle, ja tämän päälle Craftin juoksupaitaa. Pelkässä t-paidassa en uskaltanut lähteä tuonne keliin. Jalkaan jäi kuitenkin puolipitkät trikoot, jalathan ei yleensä pääse kylmettymään juoksussa niinkään.

Sitten lähtöviivalle. Tapani mukaan olin taas viimeisten joukossa menossa lähtöalueelle, ja jouduin hieman tungettelutaktiikalla rynnimään mieluisimmille lähtöpaikoille. Aivan en onnistunut kuitenkaan pääsemään noiden 1:30-/3:00 jänisten läheisyyteen, mitä olin alunperin suunnitellut.

Viimein lähtölaukauskin tuli, ja pääsi siitä liikkeelle kylmästä värjöttelemästä. Olin alunperin laatinut taktiikaksi, että ekat kolme kilsaa menisin n. 4:20/km vauhtia, ja sitten vauhti asettuisi 4:15/km, kunnes 16-17km kohdalla otettais laput pois silmiltä, ja ropsittais maaliin niin paljon kun värkeistä lähtee. Tämä taktiikka oli toiminut hyvin reilu vuosi sitten Iin testijuoksujen puolikkaalla, tosin hieman hitaammilla vauhdeilla sillon. Alkumatka sujuikin varsin hyvin, ekat kilsat menivätkin 4:17, 4:19 ja 4:13 tahtia. Ei ylikovia siis ollenkaan. Lisäksi alkumatkaa siivitti mukava myötätuuli, ja tuntui jopa että pitkähihainen paita olisi liikaa. 3h-jänisporukka meni siinä muutaman kymmenen metrin päässä edellä. Oma juoksu rullasi hyvin ja helposti tässä vaiheessa, ja ajattelin että pikkuhiljaa hivuttelen itsenikin tuohon sakkiin. Ensimmäiset kunnon merkit tulevasta myräkästä alkoi tulla n. 8km kohdalla Tuirassa, kun äkillinen tuulenpuuska pysäytti kuin seinään. Samalla myös vettä alkoi ripsimään hieman enemmän taivaalta. No ei tää vielä mitään, jospa tuo tuuli tuosta kääntyisi, ja kohtahan tästä pääsee vähä tuulensuojaanki tonne metsäosuuksille.. No eipä päässy, ja kääntyihän se tuulikin, nimittäin kunnolla vastaiseksi! Usein kuulee sanottavan, "vettä tuli ku saavista" nyt minäkin tiedän mitä se oikein tarkoittaa. N. 10km kohdalla taivaan taatto aukaisi kaikki patoluukkunsa, ja "vettä tuli niinku esterin silmäkulmasta", lisäksi alkoi tajuton vastatuuli osuus, myöhemmin kuulin että olisi tuullut yli 20m/s, ja osuin itse vielä tuolloin Hintan aukealle. Kengän oli hetkessä litimärät, niin kuin tietysti koko ukkokin, ja tiet lainehtivat vettä. Tässä kohtaa karkasi lopullisesti itseltä tuo 1:30-juna, ja tuli pari yli 4:30-vauhtista kilometriä. Jännä oli huomata myös datasta jälkeenpäin, miten sykkeetkin tipahtivat alas tuossa osuudella. Eikö sitä jaksanut vaan painaa tarpeeksi, vai oliko tuolla myräkällä niin jäähdyttävä vaikutuskin. Tästä osuudelta selvittyä kääntyi tuuli taas
myötäiseksi, ja sadekin alkoi hellittämään, ja aloin taas saada hommasta kiinni, ja noita 4:15- ja allekin kilsoja alkoi napsumaan. En kuitenkaan onnistunut/uskaltanut juosta kiinni tuota 1:30/3:00-porukkaa kiinni. Oli raskasta henkisestikin nähdä niiden juoksevan siellä parin sadan metrin päässä, mutta kun ei vaan saanut kiinni enää. Jossain vaiheessa tinttasi taivaalta sitten tulemaan rakeitakin vielä oikein kunnolla, ja siinä vaiheessa oli ajatuksena vaan, että äkkiä täältä pois, kuitenkaan liikoja itteään rääkkäämättä. Pysähdyin vielä viimeisellä huoltopisteellä juomaan rauhassa mukillisen urheilujuomaa, ja sitte vaan höökillä maaliin asti. Pari selkää onnistuin vielä ottamaan siinä Raatin huudeilla. Stadionilla rullasi taas tartaanilla oikein makeasti, mutta kun kääntyi maalisuoralle, niin huomasi johtuneen sen hyvästä myötätuulesta. Nimittäin maalisuoralla puhalsi taas aivan tajuton vastainen tuuli. Vielä ehti siinä kirivaiheessa vilkaista kelloa, joka lähestyi vääjäämättä jo 1:32:ta. Vielä löytyi yksi pykälä, joka äkkiä silmään, ja maaliin asti täpyllä. Kello sammuksiin, ja tauluun jäi näyttämään aika 1:31:57. No joo tämmönen suoritus tänään. Tässä kelissä ihan jees. Viralliseksi ajaksi tarkentui sitten 1:31:56, ja nettoaika 1:31:48. Äkkiä taas verkkalenkille, vaikka olisi tehnyt mieli lompsia suoraan saunaan tuolta myräkästä paleltumasta. Maalissa olo oli vähän sellainen, että nytkö se jo loppui. Fyysisesti juoksu tuntui helpoimmalta kuin kaikki viime kesänä juoksemani puolikkaat. Liekkö tuo johtunut sitten kylmästä kelistä, että ei kone ajautunut tuonne "kielletylle kierrosalueelle" liian pitkäksi aikaa hengailemaan, vai tuosta lopun pienestä hölläämisestä.

Värtön rannasta n. 17km kohdalta.

Dataa Terwalta;
http://www.movescount.com/fi/moves/move63332163

Yhteenveto alkukaudesta

Kyllähän tätä rapsaa ihan kohtuu tyytyväinen ukkeli kirjoittelee. Tällaisista ajoista ja kilsavauhdeista ei pystynyt silloin pari vuotta sitten vielä edes haaveilemaan, että ne joku päivä olisivat itselle mahdollisia. Tuon talven juoksutelakan takia kyllä ajattelin, että tässä alkukeväästä ei välttämättä ihan vielä juoksu kulkisi parhaalla mahdollisella tavalla kulkisi, mutta ihmeen äkkiä jalat alkoivat tottua taas juoksuun, ja vauhti on ollut treeneissä ja kisoissa parempaa. Talven aikana tehty treeni on ollut suurimmalta osin hyvin matalatehoista, sykealueella 120-130 on hiippailtu niin paljon tunteja talven ja kevään aikana, ettei koskaan aikaisemmin. Pääsin talvella tekemään monituntisia matalasykkeisiä hiihtolenkkejä, ja nämä ovat parantaneet peruskuntoa huomattavasti, ja näiden ansioista olen voinut tehdä sitten keväämmällä näitä kovatehoisia lenkkejä, palautuen niistä nopeammin. Lisäksi on tullut panostettua nyt liikkuvuuteen lihaskuntoon ja kehon huoltoon aiempaa huomattavasti paremmin. Tähän sain suurta apua ja konsultaatiota fysioterapeutiltani Pasi Liedolta, joka opetti minulle paljon uusia venyttelyliikkeitä, juoksuaskelluksen ja kehon toimivuuden, ja ennen kaikkea näiden asioiden tärkeyden. Lisäksi jalkakyykky ja kahvakuula on ollut ohjelmassa koko talven ja kevään ajan.

Mutta.. Tavoitteena oli päästä tasarajojen alle, ja kun tavoitteeseen ei olla päästy, silloin ei voida olla täysin tyytyväisiäkään. Niinpä tuo voi olla, että asfalttisprintit ei näin ollen vielä ihan tässä tälle kesää olleetkaan... Nyt kuitenkin alkaa pikkuhiljaa ajatukset ja treenien spesifiointi kääntymään Hetta-Pallakselle. Toki siellä on ajatukset olleet jo kauan aikaa, koska siellä odottaa tämän kesän ensimmäinen pääkisa. Varusteet alkaa olla jo pääosin hankittuna ja valmiina, vielä kun ukkoki saadaan valmiustilaan. (P)oluilla saa rampata siis kovasti tässä kesän aikana.. ;)

Niin, tuolla ensimmäisellä Terwan puolikkaalla silloin vuonna 2013 meni aikaa 1:50:12. Kovasti ja paljon oli omasta mielestä treenattu jo silloinkin.Ja nappi laudassa mentiin silloinkin. Nyt meni siis melkein minuutti/km nopeampaa. Reenilöiminen tuntuu tarttuvan vähäsen siis tällaisen vanhan liiton setän revelleihinkin. ;)