perjantai 30. lokakuuta 2015

Iin testikymppi 24.10.2015

Iissä on ideaa! Ja varsinki Illinsaaren testijuoksuissa! Selvää oli jo lähtiessä, että enkkakunnossa ei tässä vaiheessa vuotta olla, mutta yllättävän lähelle pääs kuitenki, ja pientä kehitystä taas vuoden takaiseen. Sen kummemmin en tuonne valmistautunut ja kevennellyt, keskiviikkona kävin vaan hieman vetoja tekemässä, ja perjantaina en käynyt lenkillä ollenkaan. Pientä pk-jumia, sekä vähäisten kisojen aiheuttamaa vellihousuilua oli havaittavissa, kun ei aivan saanut itteään sinne limitille vietyä. Kyllä sitä tuon homman järkevyyttä ehtii tuossa kympin aikana miettiä, että miksi sitä pitää täällä oikein tuttua miestä kiusata, mutta onneks saunassa ne jo tuommoiset ajatukset unohtuivat. Kyllähän ne toki sais nuo ajat jo sillä 3:lla rueta alkamaan, mutta nyt on paikat tässä kunnossa, niin onhan kumma jos eivät keväällä jo viimeistään ala. Ihan hyvä ja mukava vauhtireeni oli, ja jospa virallisesta ajasta lähtis vielä sekunti pois..

Seuraavat Iin testijuoksut jäävätkin väliin, koska ne sattuvat samalle päivälle NUTS Köykkyrin kanssa, ja sinne on siis tarkoitus mennä mäkeä ramppaamaan ylös alas. Talven testijuoksut on kuitenkin kalenteriin jo merkitty, ja kyllä näitä käydään juoksemassa muitakin tässä talven aikana, ja keväällä sitten puolimaraton huhtikuulla.

Data: http://www.movescount.com/fi/moves/move80953433

torstai 22. lokakuuta 2015

Oulu Trail Runnersien kanssa aamulenkillä

Olen jo kuulunut tovin aikaa Facebookissa olevaan ryhmään Oulu Trail Runners. Ryhmässä keskustellaan yllättäen nimensä mukaisesti polkujuoksusta, ja muutama aktiivinen järjestelee välillä tuolla yhteislenkkejä, pääsääntöisesti Oulun seudulla. Jokin aika sitten tuli kutsu osallistua Tervareitin yhteislenkille, jossa olisi mahdollisuus juosta jopa Sankivaarasta Rokualle asti, ja tarjolla olisi myös autolla järjestetty huolto, ja kyyditykset väliltä pois. "Perhana, tuonne pitää kyllä meitsin päästä, just näitä mie tartten", ajattelin. Olinhan tuossa hetki sitten laittanut Karhunkierroksen 80km:lle ilmoituksen sisään. Yksin näitä on aika sitkeä hinkuttaa, ja yksin mennessä pitäisi reitin olla lenkin muotoinen, lähtöpisteeseenkin kun täytyy aina jotenkin palata.

Niinpä viimein koitti lauantaiaamu klo 4:00, kun kello herätti ylös. Lenkki starttaisi siis klo 6:00 aamulla, että mahdollisesti innokkaimmat juoksijat ehtisivät illaksi Rokualle saakka. Itsellä olisi tarkoitus hölkätä Pälliin saakka, joka olisi suunnilleen reitin puolivälissä.
Lähtöposetusta. Kuva: Ville Wittenberg
Saavuin Sankivaaran lähtöpaikalle aamulla klo 5:45, jossa olikin jo muutama reissuun lähtijä odottelemassa. Osan heistä olin tavannut jo aiemminkin. Tiesin, että porukassa on muutamia kovakuntoisia ja harjaantuneita polkujuoksijoita, joten toivottavasti alussa ei alettaisi heti rymyyttelemään kovin kovaa vauhtia, että lenkki ei muodostuisi siten turhan kuormittavaksi.
Niinpä siinä kuulumisia vaihdellessa pakkailimme dropbagit huoltoauton peräkärryyn, otimme muutamat lähtökuvat ja lähdettiin matkaan. Vauhti asettuikin mukavan rauhalliseksi alussa, ja polku oli aika helppoa, vaihdellen hiekkatiestä metsäpolkuihin. Muutama juurakkoinen ja kivikkoinen osuuskin alkumatkalle tuli. Oli hieno tunne juosta sysipimeässä metsässä pelkkien otsalamppujen valossa! Parin kaverin kanssa siinä tosin ihmeteltiin ääneen, että mikä kumma se saa ihmisen tänne korpeen juoksemaan lauantaiaamuyöstä. Mutta jokainen meistä tiesi vastauksen siihen, ja sitä ei tarvinnut ääneen sanoa...
Sanginjoen ylitystä. Onneksi oli lautta paikoillaan.
Pilpasuolla
Pilpasuolla n. klo 6:30.
Matka taittuikin varsin mukavasti, ja aamukin alkoi valjeta vähitellen. Oli hienon näköistä, kun aurinko nousi suon ja puiden takaa, ja nosti usvaa kostealta suolta. Ensimmäinen hieman pidempi tauko pidettiin n. 17km jälkeen Kallioselän mökillä. Otettiin vähän syötävää ja juotavaa, ja turistiin niitä näitä, sekä tietty pakolliset selfietkin napsittiin.
Kallioselän taukotuvalla.

Kallioselältä.
Kallioselän jälkeen reitti muuttui hetkeksi aika kosteaksi, ja jalat saivat kunnon viilennystä suopätkistä. Pian kuitenkin tuli taas mukavaa polkua, jonka jälkeen reitti muuttui hiekkatieksi, jonka päässä huoltoauto olikin ensimmäistä kertaa odottelemassa. Meikäläisen suuri turpasvärkkihän meni tietenkin möläyttämään yhden lukuisista tyhmyyksistään, kun huoltoauto tuli näkyviin, "kirimaali!!" Ja niin piti ottaa parin muun kanssa muutaman sadan metrin spurtit hiekkatiellä, ja saada sykkeetkin hetkeksi maksimialueelle. Näin niitä pitkiksiä ruukataan juosta.
Kuva: Mari Maier

Huoltopisteellä täytettiin pikaisesti juomapullot, ja jatkettiin aika pian matkaa. Pian tulimmekin Tervajärvelle, ja täällä aukesikin tosi komeat ja jylhät suomaisemat. Polkujuoksu näytti parasta puoltansa, ja ihmeellinen onnellisuuden ja hyvän olon tunne valtasi mielen, hitsi tää on sitä mun juttuani. Tämän takia mie heräsin tänään aamulla klo 4:00!
"Mennäänpäs tuon suon yli niin että heilahtaa!"
Kuva:Mari Maier
Tervajärvi
Ennen Monttaa oli useamman kilometrin hiekka-/soratieosuus, jossa vauhti meinasi kiihtyä välillä aika kovaksi, ja itse en omia pitkiksiäni näin kovaa yleensä juokse. Päätinkin pari kilometriä ennen Monttaa, että lopetan oman osuuteni sinne. Ei olisi tarpeen nyt alkaa juoksemaan jalkoja turhaan loppuun ja väsyksiin, että pääsisi jatkamaan pk-kauden treenejä taas mahdollisimman pian. Monttassa olikin odottelemassa jo tuttu huoltoporukka, sekä muutamia uusia juoksijoitakin oli saapunut paikalle, että aloittaisivat oman osuutensa tästä. Pieni jaakobinpaini piti käydä vielä jatkon suhteen, mutta otin kuitenkin sitten palautusjuomat repusta ja vaihdoin kuivaa paitaa ylle. Sain kyydin Monttasta lähtöpaikalle Sankivaaraan, ja lähdin ajelemaan väsyneenä ja tyytyväisenä kotiin päin. Matkaa kertyi mittariin hieman reilut 36km, ja aikaa kului taukoineen reilu 4,5h, josta liikkeellä oloaika oli 3h 58min.
Kiitoksia kaikille läsnäolleille hienosta seurasta, huollosta ja juoksusta!
Monttassa. Kuva:Ville Wittenberg

maanantai 12. lokakuuta 2015

PK-kauden aloitus

"Sinne taimen istutan, sieltä leimikon niitän"


Haapajärven pettymys alkaa olla sulateltu, ja lyhyt ylimenokausi vietetty, joten alkaa olla aika palata taas sinne kuuluisan sorvin ääreen, eturivin pulpettiin, tai minulle tutummaksi tulleeseen leimikon laitaan. Treeni-into oli muutaman päivän hieman alamaissa keskeyttämiseen päättyneen Kauniston maratonin jälkeen, mutta tiistai-iltana se ponkaisi taas korkeuksiin, kun onnistuin ilmoittamaan itseni kauan haaveilemalleni NUTS Karhunkierros 80km:lle. Ihmeellistä, miten muutama hiiren klikkaus saa aikaan tuollaisen ilmiön! Mutta ajatus Karhunkierroksen juoksemisesta ensi keväänä tuntuu jo nyt aivan mielettömältä! Ajatus pelottaa, jännittää, kiehtoo, viehättää ja tuntuu aivan sairaan siistiltä, kaikkia yhtä aikaa! Ja varsinkin kun paikka on nyt tuonne varattuna, niin se myöskin sitouttaa ja innostaa jo kovasti aloitella tärkeää peruskuntokautta. Tällä hetkellä tuntuu paikat olevan kunnossa, eikä mitään viime vuoden kaltaisia väsymystiloja tai piileviä rasitusvammoja ole, niin en koe tässä tarvetta lepäillä laakereillani enempäänsä. Toki tässä on tullut jonkin aikaa nyt otettua kevyesti, syötyä reippaasti ja lepäiltyä paljon. Muutama kevyt ja lyhyt lenkki on toki tullut tehtyä myös, ja jalka tuntuu varsin kepeälle tällä hetkellä.

Kujanjuoksu?? :O
Paljon on tullutkin pohdittua jo kesän aikana, minkälaista treenin tulisi olla tulevalla peruskuntokaudella, niin että se olisi mahdollisimman kehittävää, mutta ei liian uuvuttavaa. Olen huomannut, että viikkorytmitys on minulle haastavaa. Omat treenithän täytyy sovitella myös perheen muiden jäsenten menojen ja harrastusten mukaan, ja niinpä tuleekin monesti ajateltua, että käynpäs nyt tuossa välissä äkkiä lenkillä, kun onkin aikaa, ja kevyt viikko ei sitten muodostukaan tarpeeksi kevyeksi, ja homma tuppaa puuroutumaan. Täytyy vaan uskaltaa levätä ja kevennellä tarpeeksi sitten ennen kisoja, vaikka siitä olenkin eri mieltä, että kunto kasvaa levossa. Ei kasva. Kunto kasvaa harjoittelemalla.



Syksy on mahtavaa aikaa! Silloin putsataan pöytä ja aloitetaan taas kaikki tavallaan alusta ja uudelleen. Tulee pimeää, ja raitis ja kuulas sää houkuttelee reippailemaan ja ulkoilemaan. Tavallaan syksy on myös kaihoisaa aikaa. Se tarkoittaa kisakauden ja tapahtumien päättymistä. Jokainen juoksija vetäytyy omaan luolaansa lepäilemään, kaivamaan nokkaa, parantelemaan paikkojaan ja miettimään tulevia haasteita. Talvella järjestettävät yhteislenkit tuovatkin mukavaa vaihtelua perusjyräämiseen, kun pääsee sosialisoimaan hetkeksi kollegoiden kanssa, ja vaihtamaan kuulumisia talven touhuiluista.

Peruskuntokausihan ei tarkoita automaattisesti sitä pelkällä omalla mukavuusalueella hengailua, vaan väliin tarvitaan myös niitä vauhdikkaampia ja tehokkaampia lenkkejä. Seuraavassa avaan hieman omia vauhtejani ja sykealueitani, miten omat vauhdit, sykealueet ja näillä tehtävät määrät jakaantuvat. Juoksuvauhdit tarkoittavat maantiellä tapahtuvia lenkkejä, jos toisin ei mainita.

Vaihde I: Palauttavat lenkit, alle 120 sykkeillä tapahtuvat kevyet lyhyet hölkät (vauhti yli 6:15min/km),  kävelylenkit. Tällä alueella tapahtuu myös kaikki arkiliikunta, kuten esim. lumityöt, halonhakkuut, lasten kanssa pelailut ulkosalla jne. Tätä liikuntaa en yleensä merkkaa mihinkään ylös, paitsi noilla hölkkälenkeillä saattaa olla sykemittari mukana.

II: PK I sykkeet 120-135, vauhdit 5:00-6:00min/km. Tällä alueella teen kaikista suurimman määrän juoksu- ja hiihtolenkkejäni. Tällä alueella juostaan arkipäivinä tapahtuvat peruslenkit suurimmalta osin, sekä viikonlopun pitkikset.

III: PK2. sykkeet 135-145, vauhdit n. 4:45-5:00min/km. Tällä alueella ei tule kovin usein mentyä, paitsi keväällä ja kisojen alla, kun tarvitsee tehdä hieman vauhdikkaampia lenkkejä. Poluilla ja mäkisissä maastoissa sykkeet nousevat helposti tänne tasolle hitaammillakin vauhdeilla.

IV: Sykkeet n. 145-160. Tällä alueella en tee ainakaan tasavauhtisia lenkkejä juuri koskaan. Miellän tämän ns. välialueeksi, jolla harjoittelu ei kehitä oikein kumpaakaan, ei vauhtikestävyyttä eikä peruskestävyyttä. Tämä alue kuormittaa kuitenkin jo aika kovasti elimistöä, ja näistä palautuminen kestää kauan. Jotkut vauhtileikittelylenkit, sekä vetotreenit saattavat nostaa harjoituksen keskisykkeen tälle alueelle, mutta sitä seikkaa ei pidä sotkea tähän.

V: VK, sykkeet n. 160-172. Vauhti n. 4:00-4:25 min/km. Tällä alueella teen yhden viikon kovista ja tärkeimmistä treeneistä, TV-reipas/kova, jonka kesto on n. 8-14km + alku- ja loppuverryttelyt päälle. Tällä alueella mennään myös kympin kisat, joissa tosin sykkeet nousee jo MK:n puolelle.

VI: MK1, sykkeet yli 172, vauhti n. 3:30-4:00. Tällä alueella tehdään 1000m-2000m vedot, sekä juosten tapahtuvat lyhyet mäkitreenit. Tavoitteena olisi, että tällä alueella mentäisiin myös 10 000m kisat piakkoin. Näitä ei talvisin tule pk-kaudella tehtyä juurikaan, vaan nämä ovat sitten keväällä tapahtuvia treenejä. Todennäköisesti tulen kuitenkin hallissa käymään tekemässä jonku kovemman vetotreeninkin sopivassa välissä. Ovat myös oivallista harjoittelua juoksutekniikan kannalta.

VII: MK2, Vauhti 3:00-3:30min/km. 200m-500m vedot. Näitä tuskin tulee tehtyä talvisaikaan, ja kesälläkin harvemmin. Kenties useamminkin voisi tehdä. Sykkeitä on vaikea arvioida, koska ne eivät noin lyhyissä vedoissa ehdi kovin korkealle nousta. Nämä myös ovat oivallista harjoittelua juoksutekniikan kannalta.

VIII: NK, alle 3:00min/km. Lyhyet max. 100m vedot ja ruskot, joita voi sotkea silloin tällöin normaalien lenkkien sekaan. Tuollaiset 100m vedot eivät ehdi vielä nostaa happoja lihaksiin, ja ovat siten ihan turvallisia harjoitteita, ja toimivatkin ihan hyvinä herättelijöinä välillä. Lihakset täytyy olla kuitenkin hyvin lämmenneet ennen näitä, ettei reväytä turhaan lihaksiaan. Jos on mahdollista käydä kahta lenkkiä päivässä, niin tuollainen Jukka Keskisalo-tyyppinen aamulenkki 10-12km hidasta PK:ta, +5x100m vetoja rennon kovaa, valmistaa hyvin sitten illan mahdollisesti kovemmalle lenkille.

Näistä tulen pk-kauden aikana pääsääntöisesti siis käyttämään tuota "vaihde 2:sta". Niillä mennään varmaan n. 80-85% lenkeistä. Kerta viikkoon ajellaan vaihteella V, joskus myös vaihteella III ja VI, keväällä ja kesällä sitten otetaan käyttöön noita isompiakin vaihteita, kun kisat alkavat taas lähestymään. Eräänä vauhtikestävyystreeninä tulevat toimimaan myös Illinsaaren testijuoksut, jotka järjestetään kerran kuussa.

Juoksulenkkien lisäksi täytyy aloittaa myös kuntosalitreenit, n. 1-2x viikossa. Salitreenit koostuvat pääasiassa jalkakyykyistä, maastavedoista, sekä muuta vapailla painoilla touhuamista, ja keskivartalon vahvistamista. Lumien tultua hiihto tulee korvaamaan osan juoksulenkeistä, mutta ajatuksena on ollut, että tekisin myös hiihtolenkkien päätteeksi n. 3-4km juoksulenkin. Tällä saisi ylläpidettyä jalkojen hermotusta juoksua silmällä pitäen. Hiihto on aivan kerrassaan loistavaa pk-treeniä. Sitä voi tehdä 3-5h putkeen matalilla sykkeillä, ilman että syntyisi lihasvaurioita. Juostenhan tällaiset lenkit ovat ainakin maantiellä sulaa hulluttelua, tai niitä voi tehdä aniharvoin, ja palautuminen ottaa kovasti aikansa sellaisista. Myös yläkroppa saa hyvää treeniä tässä, ja keskivartalo vahvistuu. Hiihto on myös mielettömän mukavaa, kun siihen pääsee hieman sisään, ja tarkoituksena on käydä Tervahiihdon 70km hiihtämässä tulevanakin keväänä.

Kohta on aina pimeää lenkillä käydessä.

Ennen lumien tuloa kuitenkin aletaan tekemään enemmän lenkkejä poluilla, sekä juoksuvoimatreenejä paikallisessa vuoristojuoksusimulaattorissa, Köykkyrin mäessä. Lajivoimaa on tarkoitus hankkia myös talvella sitten umpihangesta. Kotini vieressä riittää hyvin lunta keräävää peltoa kymmeniä neliökilometrejä, joten tuollaista erinomaista harjoittelumaastoa ei kannata missään nimessä jättää hyödyntämättä.

Näistä kaikista rakennetaan arjen haasteiden keskellä puikkoillen sellainen sekametelisoppa, että ensi keväänä ollaan taas hippasen verran kovemmassa tikissä kuin koskaan. Tai mieluummin vaikka parinki hippasen verran...

Juoksu maittaa kovasti tällä hetkellä.









tiistai 6. lokakuuta 2015

Kauniston maraton, Haapajärvi 3.10.2015

Kävin päättämässä sysipaskan juoksukauteni ja raiskaamassa numerolapun Haapajärvellä. Matkanteko päättyi 28km kohdalle, ja tuloksena elämän ensimmäinen dnf. Eka puolikas sujui hyvin, n. 1:40 aikaan, niinkuin pitikin, mutta toki pakki alkoi ilmoittelemaan jo n. 19km kohdalla, että ei imeydy nesteet, vaan jäivät hölskymään mahaan ja tulivat viimein ulos. Ei auttanut vaikka koitin suolaakin ottaa, ja kävellä hetkisen. Ei ikinä oo käyny noin ennen, ja motivaatio ei riittänyt löntystää maaliin. Vituttaa nii että ei tiedä oikein mitenpäin tässä olisi. Nyt mennään syvissä vesissä.

Tästä suorituksesta ei tosiaan oikein mitään positiivista jäänyt käteen. Ehkä tämäkin jossain vaiheessa jalostuu voimavaraksi, ja opiksi tulevaa varten, tällä hetkellä vaan ei sille nyt tunnu. Oli kuitenkin tärkeää sisäistä yksi kysymys, jonka eräs ystäväni, joka itse ei juoksua harrasta, kysyi minulta, "No mitä olisit voinu tehdä toisin, ettei noin olisi käynyt?" Niinpä, en osaa vastata tuohon kysymykseen, kaiken tein niinkuin aina ennenkin, toisin en olisi osannut tehdä mitään, mitä tein nämä viimeiset viikot, ja tunsin olevani kunnossa kyllä. Toisaalta tuollaisilla kysymyksillä on turha vaivata itseään enempää, vaan kääntää katseet eteenpäin.

Nyt on hyvä pitää pieni ylimenokausi, ja ottaa muutaman päivän irtiotto juoksusta. Jalat eivät kipeytyneet kuitenkaan reissusta juuri ollenkaan, joten siitä puolesta on hyvä jatkaa kohti talven peruskuntokautta.