Iin testijuoksut 23.4.2016, 10km

Huhtikuisissa testijuoksuissa on aina ollut vauhti hyvää ja syntynyt yleensä oma ennätys, matkasta riippumatta. Silloin on yleensä ensimmäistä kertaa Iin pyörätiet ja kunnolla sulaneet, sää on sopivan viileä ja kunto alkaa olla tähän aikaan keväästä jo hyvässä nosteessa. Huhtikuussa järjestetään Iissä kympin lisäksi myös puolimaraton. Koska itsellä oli alla viikko sitten juostu puolikas Jyväskylässä, oli luonnollista, että tällä kertaa itselle riittäisi yksi kierros, eli juurikin tuo tuttu kympin lenkki. Tätäkin osallistumista mietin kovasti loppuviikkoon asti, että olisiko tuonne tarpeen lähteä ollenkaan, koska puolikas saattaisi painaa vielä jaloissa. Torstaina ja perjantaina käydyt lenkit osoittivat kuitenkin, että palautuminen oli sujunut ihan hyvin, joten tein päätöksen lähteä matkaan lauantaina.

Alkuverkassa tuntui ihan mukavalle, kun kävin muutaman kilometrin hölkkäilemässä, ja tämän päätteeksi vielä pari sellaista n. 400m vetoa 3:30-3:40s/km vauhdeilla. Sitten vaihtamaan kisakamppeet päälle, ja viivalle odottelemaan. Tavoitteena oli tietty tuo itselle maaginen 40 minuutin alitus. Iissä on helppo pilata kisa jo ekalla kilsalla, koska alku tullaan loivaan alamäkeen, jossa antautuu helposti vauhdin hurmaan porukan mukana, ja loppu saattaa tulla sitten tuskaisesti "happotohtorin kyydissä". Tämä on tullut itsekin joskus karvaasti koettua. Kympillä täytyy uskaltaa kuitenkin aloittaa myös riittävän kovaa, koska alussa menetettyjä sekunteja on sitten sitkeä saada juostuksi kiinni. Eka kilsa piippasi ajassa 3:54. Ihan sopiva aloitus siis, ei liian kovaa. Seuraavat 4:02 ja 3:56. Mukavasti oltiin siis aikataulussa. Sitten alkavat reitin mäkisemmät osuudet, nämäkin sujuivat kuitenkin 4:01 ja 4:00 vauhtia, ja puolivälissä Jomppe huusi väliajaksi 19:50, ja perään kannustukset, "nyt on se 40 minuuttia otettavissa, katse tiehen ja iske iske!!"
Seuraavalla kilometrillä huomasin kuitenkin, että tämä raja saattaa karata vielä tänäkin päivänä. Jouduin jättäytymään edellä juosseesta kaverista, ja askel alkoi painamaan. Ajattelin vielä kuitenkin, että tämä johtuisi tuosta ylämäkipätkästä, kohta alkaisi alamäkiosuus, ja tämän jälkeen olisi taas tasaista. Jalat eivät kuitenkaan rullanneet totutusti enää alamäessäkään, vaikka kuinka koitin repiä ryhtiä ylös, ja työntää lantiota eteen. Samalla alkoi se luovutustunnekin hiipimään mieleen, mikä monesti iskee tässä vaiheessa kympin raastoa. Yhdeksänteen kilometriin kului aikaa peräti 4:12 minuuttia. Päätin kuitenkin yrittää iskeä reippaasti vaan loppuun asti, ennätys tänään juostaisiin kuitenkin, ja aika hilattaisiin niin lähelle 40 minuutin rajaa, kuin suinkin mahdollista. Viimeinen kilometri taittuikin vielä mukavasti 3:55, vaikka vastatuulikin oli vaivana, ja loppusuoralla irtosi parhaat vauhdit, sekä maksimisykkeet. Maalissa aikaan 40:31.

Vaikka uusi ennätys toki lämmittikin mieltä, niin toki pettynytkin olin aikaan. Tuo 40 minuutin alitus tuntui vielä pari viikkoa sitten selvältä asialta, ja esim. sillä Limingan 6km maantiejuoksun suorituksella olisi kymppi painunut todennäköisesti jopa 39 minuutin tuntumaan. Kotona sykedataa katsellessani huomasin todeksi myös sen tunteen, mikä tuntui juostessa jo n. 3km jälkeen. Jyväskylän puolikas painoi kuitenkin vielä elimistössä, kone ei alkanut kiertämään kunnolla ja totutusti, ja sykkeet jäivät alhaisiksi. En tiedä sitten olisiko tuo alitus onnistunut vetoavulla, jolla olisin päässyt nuo vaikeimmat kilsat ylitse, koska sykkeet olivat todellakin niin alhaiset. Todennäköisesti ei, sillä olihan minulla vetoapu sinne 5km asti. Samalla jäi tunne myös, että jäiköhän se sittenkin vähän "kuti piippuun" tänään, ja että luovutinkohan liian helposti siinä 6km kohdilla.. Mutta seuraavalle kympille lähdetään sitten paremmin levänneenä. Tämä koitos on näillä näkymin sitten Kempeleen radalla toukokuun 21.

Data: http://www.movescount.com/fi/moves/move102468316

Jyväskylä SAUL SM puolimaraton, 16.4.2016

Taas on hetkinen ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Vaikka talven aikana on tullut paljon uutta asiaa, ja ajatusten virtaa on ollut paljonkin tämän rakkaan harrastukseni tiimoilta, niin ei ole vaan tahtonut löytyä aikaa alkaa kirjoittelemaan. Ja nyt kun on saanut olla terveenä koko talven, pientä flunssanpoikasta lukuun ottamatta, niin treeniäkin on tullut lykittyä sitten hyvinkin taajaan ja ahkeraan, enemmän kuin koskaan ennen.
Viime lauantaina tapahtui kuitenkin jotain hieman arkisesta touhusta poikkeavaa, eli osallistuin elämäni ensimmäisiin SM-kisoihin (SAUL, Suomen aikuisurheiluliiton SM-kisat, lue veteraanikisat), ja onnistuin siellä saavuttamaan tuon kauan himoitsemani rajan, eli juoksemaan puolimaratonin alle 1:30 aikaan. Seuraavassa avaan hieman ajatuksiani, miten tämä tapahtui, sekä mitkä asiat mielestäni johtivat tähän.

JYVÄSKYLÄ 16.4.2016

Nämä SM-partyt pidettiin siis Jyväskylässä, aivan keskustan tuntumassa Jyväsjärven rannalla. Lähdimme Limingan Niittomiesten porukan kanssa ajelemaan Jyväskylään jo hyvissä ajoin perjantai-iltapäivänä, että ehtisimme käydä vielä illalla tutustumassa reittiin, sekä pääsisi rauhassa ja ajoissa yöpuulle, starttihan olisi jo meillä veteraaneilla aamulla klo 10. Kunto oli koitettu virittää tappiinsa tuonne aiemmin tehdyillä täsmätreeneillä, sekä alkuviikon keventelyillä. Vaikka kauden avausstartti, Limingan maantiejuoksut 6km, olikin taittunut itselle varsin mukavaan aikaan 23:05, niin ainahan se yrittää tuo epävarmuuden peikko luikerrella nurkkiin luurailemaan, ja ottaa valtaa.

Tunsin illalla itseni aika väsyneeksi, ja ajattelin että tämä on hyvä asia, uni tulisi ajoissa. No uni tuli ajoissa, mutta heräsin yllättäen n. vartin nukkumisen jälkeen, ja tämän jälkeen menikin sitten monta tuntia pyöriessä, ja unta odotellessa. En oikein keksinyt edes syytä tähän, koska jännitystäkään ei pahemmin mielestäni ollut, mutta ilmeisesti se startti sitten vaikutti alitajuntaan sen verran. No aamulla sitten kello soitti herätystä jo 5:30, ja piti vääntäytyä heti aamiaiselle, että ruoka ehtisi kunnolla sulaa ennen starttia. Aamiaisen jälkeen vielä menin hetkeksi hotellihuoneeseen lepäilemään, kunnes täytyi alkaa laitteleen kamppeita pikkuhiljaa valmiiksi. Kävin vielä n. pari tuntia ennen starttia haistelemassa ulkona ilmaa, että pukeutumisen arpominen olisi helpompaa. Ulkona käydessä alkoi mieliala kääntymään vähitellen paremmaksi ja väsymyksen verho väistymään. Keli oli loistava, ja kun testasin pikkupätkän juoksua, niin meno tuntui hyvälle ja kevyelle. Ei muuta kun hotellille vaihtamaan vähän jo kisakampetta päälle, ja alkuverkkoja tekemään. Alkuverkoissa sama hyvä meno tuntui jatkuvan. Alkuun kolmisen kilsaa hölkkäilyä, pikku venyttelyt ja loppuun pari aukaisuvetoa, eka n.300m ja toinen 500m, joka tuli irtonaisesti n. 3:30 vauhtia. Sitte vielä mutkat hotellihuoneessa ja starttiviivalle odottelemaan.

Lähtö sujui varsin rauhallisesti. Koitin hokea itselleni, "älä lähe kohnottaan noitten mukaan, alota rauhallisesti, sitä kyllä kerkiää kohnottaa sitte myöhemminki. Anna niijen mennä, katotaan sitte 15km jälkeen miten sitä juostaan". Mantran hokeminen onnistui tällä kertaa, eka kilsa piippasi aikaan n. 4:16. "Huh, selvisinpä tästä, tää oli vaikea osuus!" Eka kilometrillä voi helposti pilata koko kisan, kun lähtee huitelemaan ylikovaa vauhtia, ja loppu on sitte tuskien taivalta. Tämän jälkeen tuli alle pari alle 4:10-vauhtista kilometriä. Meno tasoittui n. 4:10-4:15/km vauhtiseksi, ja tuntui hyvälle ja kevyelle aina n. 12km asti, kunnes mahassa alkoi yllättäen vääntämään ilkeästi. "Ei helkkarissa nyt, ei vielä tähän hetkeen. Kestä nyt vielä se reilu puolituntinen, oo sitte sekasi vaikka koko loppupäivä (ja olihan se)". Kilometrin jälkeen vatsaoireet helpottivatkin, ja sai antaa mennä taas. Viimeiselle vitoselle lähdettäessä olin jo lähes varma, että nyt mie hoidan tän kyllä. LNM:n toppatakkimiesten kannustukset ja väliaikatiedot kertoivat, että 1:30 on alittumassa jos nyt vaan kestät! Tästä tuli vielä uutta voimaa ja pystyin kiristämään hieman vauhtiakin ja selkiä alkoi tulla myös vastaan. Viimeset kolme kilsaa tuli enempi silmät kiinni kuin auki ja kello kilautteli alle 4:10-vauhtisia kilometrejä. Loppusuoralla irtosi vielä kiriä, hymyä sekä pienet tuuletuksetkin. Maalissa kello pysähtyi aikaan 1:29:28. Se on siinä! Olipa huikeen siisti tunne!

Data Jyväskylästä: http://www.movescount.com/fi/moves/move102195928

Seikat, minkä ansiosta luulen päässeeni nyt tämän rajan alle:

- Marraskuun alussa aloittamani PK-kausi, jonka alussa juoksin tosi paljon hitaita ja matalasykkeisiä lenkkejä, sekä kävin salilla tekemässä kuntopiirityyppistä treeniä keskivartaloa ja jalkoja vahvistaakseni. Oli henkisesti rankkaa juosta noita n. 6:00min/km-vauhteja, kun on kesällä tottunut kuitenkin menemään kovempaa. Keväällä se taas kuitenkin tapahtui, sykkeet tuli alas kuin lehmän häntä samalla kun vauhdit alkoivat nousemaan. Matalatehoinen PK-harjoittelu on kestävyysjuoksun suurin innovaatio. Se kehittää hiussuonistoa, kehittää kestävyyttä, näitä kun on tarpeeksi pohjalla niin silloin voi tehdä niitä kovia harjoituksia ja palautuukin niistä nopeasti. Mitään muuta oikotietä pohjien luontiin ei ole. Näitä pimeässä pakkassäässä väännettyjä lenkkejä ei ole myynnissä sitten keväällä enää missään, kun lappujuoksuihin aletaan valmistautumaan. Määräharjoittelu on sitä tärkeintä ja parasta laatua tässä lajissa.

- Tammikuussa liityin Limingan Niittomiesten matkaan. Sain tuolta paljon kaipaamaani apua treenien rytmitykseen monipuolisuuteen ja laatuun, koska homma tuppasi puuroutua liian tasapaksuksi viikkojen osalta. Tämä on ollut mielestäni suurin puute tähän asti omassa tekemisessä. Vaikka olen asian kyllä hyvinkin tiedostanut, en vaan ole saanut tartuttua siihen. Olen saanut treenata oman tasoisten juoksijoitten kanssa, toisia tsempaten ja toisia kirittäen. Lisäksi olen päässyt kokeilemaan rajojani itseä kovempien juoksijoitten kanssa, ja voi sanoa että ne rajat on kyllä myös sieltä löytyneet. On ollut suurta apua, että noissa kovemmissa treeneissä on ollut sitä vetoapua, että on saanut vietyä itsensä sinne v****uskynnykselle, ja välillä sen ylikin. Tuo PK-treeni on taas auttanut sitten palautumaan näistä.

- Jompen asenne meikäläistä (ja myöskin muita) kohtaan. Vaikka tallista löytyy Kalevan kisa-tasoisia juoksijoita, sekä huippulahjakkaita junioreita, niin jaksaa silti aina olla aidon kiinnostunut ja huolehtiva tällaisen yli nelikymppisen teuraan tekemisistä. Ei siinä silloin kehtaa enää itsekään velttoilla ja tehdä vähä sinnepäin. Muistan kun Jomppe sanoi joskus tammikuussa eräiden treenien päätteeksi, "olen varma että juokset puolikkaan alle 1:30". En tiedä mistä se sen näki, meno ei ollut silloin ollenkaan sen näköistä ja tuntuista, ja itse en ollut niinkään varma vielä tuossa vaiheessa asiasta. En itseasiassa yhtään. 

- Oman kehon kuunteleminen. Välillä kun on väsyttänyt, on käyty vaan vaikka sauvakävelyllä. Välillä on taas maattu tartaaninpinnassa Ouluhallissa vetosarjan päätteeksi. Eli mielestäni pitää uskaltaa treenata kovaa, mutta pitää myös osata kuunnella omaa kroppaa. Silloin kun on väsynyt, pitää pystyä myös jättämään se kova treeni kevyemmäksi.

Tästä on hyvä jatkaa juoksukautta ja kohti uusia kisoja! Kausihan on vasta alkumetreillä.

Ja taival jatkuu....

Iin testijuoksu 10km 20.2.2016

Kävin lauantaina muutaman kuukauden tauon jälkeen taas Iissä juoksemassa testijuoksusarjan 10km kisan. Olin jo pari viikkoa sitten tehnyt päätöksen lähteä tuonne testijuoksuihin, ja siitä asti koittanut kääntää asennekytkintä päänupissani, että ajan voi unohtaa, tällä hetkellä ei ole vielä kunto sillä mallilla, että ennätyksiä täällä juostaisiin, ja keli ja alusta vaikuttavat niin paljon vauhteihin, että nyt on vaan hyvä hetki saada hieman kisakokemusta, sekä tietty käydä tapaamassa juoksututtuja ja fiilistellä Illinsaaren lämminhenkisestä ilmapiiristä.

Jomppa oli laittanut viikko sitten tavoitteeksi juosta 42min, mutta maanantaina tekemäni TV kova kympin harjoitus n. 44:30, jossa piti lopussa nostaa sykkeet ana-kynnyksen ylitse, osoitti että tuo aika voi olla lujassa perjantaina, vaikka aivan kaikkia ei tuossa treenissä vielä puskettukaan. Olikin tavallaan rento fiilis lähteä sitten juoksemaan ilman kovempia ennakko-odotuksia. Tavoitteena vaan tehdä hyvä ja onnistut kova treeni.

Päätinkin lähteä alussa kerrankin maltillisesti, vaikka Illinsaaressa alun alamäki, sekä kovempaa juoksevat kilpatoverit houkuttavatkin aina lähtemään kovaa alussa. Viime kertainen alun yltiöpäisyys, ja sitä seurannut ”happotohtorin” kyyti, olivat kuitenkin vielä tuoreessa muistissa, ja tällaista kokemusta en tällä kertaa halunnut. Suunnittelin lähteväni jotain n. 4:15min/km vauhtia alussa, ja katsoa sitten puolessa välissä, että löysätäänkö vai kiristetäänkö vauhtia. Niiin se vaan lipsahti kuitenkin ensimmäinen kilometri n. 4:05 vauhtia, ja seuraavakin vielä n. 4:10. Juoksu ei kuitenkaan tuntunut yhtään pahalle tässä vaiheessa, (niin kuin monesti kympillä jo tässä vaiheessa tuntuu) vaan pystyi pitämään tuota n. 4:15 vauhtia yllä. Vähitellen alusta muuttui kuitenkin hieman pehmeämmäksi ja lumisemmaksi, ja kilsa-ajat alkoivat heikkenemään. Pystyin kuitenkin roikkumaan kohtuudella siinä viiden hengen porukassa mukana, kun pehmeä alusta vaikutti ilmeisesti myös heidän vauhteihin. Puolimatkan väliaika oli kuitenkin n. 21:30, ja elättelin hieman toiveita jopa negatiivisestä splitistä, koska voimia tuntui olevan ihan mukavasti tallella. Parin kilsan jälkeen huomasin kuitenkin, että ei tässä negatiiviseen spilittiin päästä nyt, turha rehkiä siis enempää vaan hölkkäillä reippaasti vaan maaliin, turhia energioita kuluttamatta ja otetaan hyvä treeni talteen. Reilu 8km kohdalle asti jaksoin roikkua porukassa mukana, kunnes muut alkoivat ottaa loppukiriä, ja porukka alkoi hajoamaan. Minulla ei ollut enää paukkuja eikä mielenkiintoakaan vastata tuohon, vaan annoin muiden mennä. Viimeiselle kilsalle sain vielä pientä irvistystä aikaiseksi, ja hieman tavoitettua karkuun lähteneitä, mutta kovin hengettömältä vaikutti loppukirin yritys itsellä tällä kertaa. Maalissa kello pysähtyi aikaan 43:40. Omat ennakko-odotukset olivat n. 43:00-44:30 väliin sijoittuvaan aikaan, eli siis ennakko-odotusten mukainen aika, tosin hieman elättelin alkutaipaleella tuota 43:00 alitustakin. Ei siis suuria pettymyksiä, eikä suuria ilon aiheitakaan.

Juoksu osoitti, että vaikka PK-vauhdit ovat parantuneet parin viikon aikana n. 25-30s/km tammikuulta, niin vauhtikestävyys on vielä heikkoa tässä vaiheessa talvea. Vaikka muutaman kilsaa jaksaa kyllä mennäkin hyvällä puristuksella, niin veto loppuu kyllä siinä 5-7km kohdalla, ja samaa ilmiötä on ollut myös VK-treeneissä. Olen kuitenkin alkanut juokseen nyt kerran viikkoon n. 10-12km vauhtikestävyyslenkkejä, ja lisäksi kerta viikkoon on käyty juokseen määräintervalleja Ouluhallissa, niin jospa tuo vauhtikestävyyskin alkaisi tarttua liiveihin vähitellen. Lisäksi tuntuu, että tuo liukas ja luminen alusta on itselle erityisen vaikea. Mutta kesäkelillä tuosta pitäisi puolimaratoonillekin vielä vauhtia saada hieman kiristettyä, että sehän se hieman miettimään pistää. Mutta se testi odottaa sitten parin kuukauden kuluttua. Silloin on pitävä maantie alla, ja siihen mennessä on kerenny ukko lappoa vauhtikestävyystreenejäkin jo kovasti. Ihan hyvä ja luottavainen mieli tässä kesää varten kuitenkin on, koska treenit ovat sujuneet hyvin, paikat ovat olleet kunnossa ja määrääkin on saanut kerrytettyä ihan mukavasti.

Juoksun keskisyke oli 164 ja maksimisyke 172, jotka ovat alhaisimmat mitä on koskaan olleet kympin kisassa. Ilmeisesti pientä väsymystilaa on elimistössä, koska kierrokset eivät nouse ylös. Mutta tässä vaiheessa talvea saa treeniväsymystä ollakin, ja onhan tässä tullut aika paljon juostua nyt, ja noita kovempia treenejäkin jo. Pikkuhiljaa tässä aletaan kuitenkin etsimään niitä kesän kisavauhteja, ja katsotaan miten tuo syksyn ja talven aikana tehty pohja kestää.

Iin testikymppi 24.10.2015

Iissä on ideaa! Ja varsinki Illinsaaren testijuoksuissa! Selvää oli jo lähtiessä, että enkkakunnossa ei tässä vaiheessa vuotta olla, mutta yllättävän lähelle pääs kuitenki, ja pientä kehitystä taas vuoden takaiseen. Sen kummemmin en tuonne valmistautunut ja kevennellyt, keskiviikkona kävin vaan hieman vetoja tekemässä, ja perjantaina en käynyt lenkillä ollenkaan. Pientä pk-jumia, sekä vähäisten kisojen aiheuttamaa vellihousuilua oli havaittavissa, kun ei aivan saanut itteään sinne limitille vietyä. Kyllä sitä tuon homman järkevyyttä ehtii tuossa kympin aikana miettiä, että miksi sitä pitää täällä oikein tuttua miestä kiusata, mutta onneks saunassa ne jo tuommoiset ajatukset unohtuivat. Kyllähän ne toki sais nuo ajat jo sillä 3:lla rueta alkamaan, mutta nyt on paikat tässä kunnossa, niin onhan kumma jos eivät keväällä jo viimeistään ala. Ihan hyvä ja mukava vauhtireeni oli, ja jospa virallisesta ajasta lähtis vielä sekunti pois..

Seuraavat Iin testijuoksut jäävätkin väliin, koska ne sattuvat samalle päivälle NUTS Köykkyrin kanssa, ja sinne on siis tarkoitus mennä mäkeä ramppaamaan ylös alas. Talven testijuoksut on kuitenkin kalenteriin jo merkitty, ja kyllä näitä käydään juoksemassa muitakin tässä talven aikana, ja keväällä sitten puolimaraton huhtikuulla.

Data: http://www.movescount.com/fi/moves/move80953433

Oulu Trail Runnersien kanssa aamulenkillä

Olen jo kuulunut tovin aikaa Facebookissa olevaan ryhmään Oulu Trail Runners. Ryhmässä keskustellaan yllättäen nimensä mukaisesti polkujuoksusta, ja muutama aktiivinen järjestelee välillä tuolla yhteislenkkejä, pääsääntöisesti Oulun seudulla. Jokin aika sitten tuli kutsu osallistua Tervareitin yhteislenkille, jossa olisi mahdollisuus juosta jopa Sankivaarasta Rokualle asti, ja tarjolla olisi myös autolla järjestetty huolto, ja kyyditykset väliltä pois. "Perhana, tuonne pitää kyllä meitsin päästä, just näitä mie tartten", ajattelin. Olinhan tuossa hetki sitten laittanut Karhunkierroksen 80km:lle ilmoituksen sisään. Yksin näitä on aika sitkeä hinkuttaa, ja yksin mennessä pitäisi reitin olla lenkin muotoinen, lähtöpisteeseenkin kun täytyy aina jotenkin palata.

Niinpä viimein koitti lauantaiaamu klo 4:00, kun kello herätti ylös. Lenkki starttaisi siis klo 6:00 aamulla, että mahdollisesti innokkaimmat juoksijat ehtisivät illaksi Rokualle saakka. Itsellä olisi tarkoitus hölkätä Pälliin saakka, joka olisi suunnilleen reitin puolivälissä.

Lähtöposetusta. Kuva: Ville Wittenberg

Saavuin Sankivaaran lähtöpaikalle aamulla klo 5:45, jossa olikin jo muutama reissuun lähtijä odottelemassa. Osan heistä olin tavannut jo aiemminkin. Tiesin, että porukassa on muutamia kovakuntoisia ja harjaantuneita polkujuoksijoita, joten toivottavasti alussa ei alettaisi heti rymyyttelemään kovin kovaa vauhtia, että lenkki ei muodostuisi siten turhan kuormittavaksi.

Niinpä siinä kuulumisia vaihdellessa pakkailimme dropbagit huoltoauton peräkärryyn, otimme muutamat lähtökuvat ja lähdettiin matkaan. Vauhti asettuikin mukavan rauhalliseksi alussa, ja polku oli aika helppoa, vaihdellen hiekkatiestä metsäpolkuihin. Muutama juurakkoinen ja kivikkoinen osuuskin alkumatkalle tuli. Oli hieno tunne juosta sysipimeässä metsässä pelkkien otsalamppujen valossa! Parin kaverin kanssa siinä tosin ihmeteltiin ääneen, että mikä kumma se saa ihmisen tänne korpeen juoksemaan lauantaiaamuyöstä. Mutta jokainen meistä tiesi vastauksen siihen, ja sitä ei tarvinnut ääneen sanoa...

Sanginjoen ylitystä. Onneksi oli lautta paikoillaan.

Pilpasuolla

Pilpasuolla n. klo 6:30.

Matka taittuikin varsin mukavasti, ja aamukin alkoi valjeta vähitellen. Oli hienon näköistä, kun aurinko nousi suon ja puiden takaa, ja nosti usvaa kostealta suolta. Ensimmäinen hieman pidempi tauko pidettiin n. 17km jälkeen Kallioselän mökillä. Otettiin vähän syötävää ja juotavaa, ja turistiin niitä näitä, sekä tietty pakolliset selfietkin napsittiin.

Kallioselän taukotuvalla.

Kallioselältä.

Kallioselän jälkeen reitti muuttui hetkeksi aika kosteaksi, ja jalat saivat kunnon viilennystä suopätkistä. Pian kuitenkin tuli taas mukavaa polkua, jonka jälkeen reitti muuttui hiekkatieksi, jonka päässä huoltoauto olikin ensimmäistä kertaa odottelemassa. Meikäläisen suuri turpasvärkkihän meni tietenkin möläyttämään yhden lukuisista tyhmyyksistään, kun huoltoauto tuli näkyviin, "kirimaali!!" Ja niin piti ottaa parin muun kanssa muutaman sadan metrin spurtit hiekkatiellä, ja saada sykkeetkin hetkeksi maksimialueelle. Näin niitä pitkiksiä ruukataan juosta.

Kuva: Mari Maier

Huoltopisteellä täytettiin pikaisesti juomapullot, ja jatkettiin aika pian matkaa. Pian tulimmekin Tervajärvelle, ja täällä aukesikin tosi komeat ja jylhät suomaisemat. Polkujuoksu näytti parasta puoltansa, ja ihmeellinen onnellisuuden ja hyvän olon tunne valtasi mielen, hitsi tää on sitä mun juttuani. Tämän takia mie heräsin tänään aamulla klo 4:00!

"Mennäänpäs tuon suon yli niin että heilahtaa!"
Kuva:Mari Maier

Tervajärvi

Ennen Monttaa oli useamman kilometrin hiekka-/soratieosuus, jossa vauhti meinasi kiihtyä välillä aika kovaksi, ja itse en omia pitkiksiäni näin kovaa yleensä juokse. Päätinkin pari kilometriä ennen Monttaa, että lopetan oman osuuteni sinne. Ei olisi tarpeen nyt alkaa juoksemaan jalkoja turhaan loppuun ja väsyksiin, että pääsisi jatkamaan pk-kauden treenejä taas mahdollisimman pian. Monttassa olikin odottelemassa jo tuttu huoltoporukka, sekä muutamia uusia juoksijoitakin oli saapunut paikalle, että aloittaisivat oman osuutensa tästä. Pieni jaakobinpaini piti käydä vielä jatkon suhteen, mutta otin kuitenkin sitten palautusjuomat repusta ja vaihdoin kuivaa paitaa ylle. Sain kyydin Monttasta lähtöpaikalle Sankivaaraan, ja lähdin ajelemaan väsyneenä ja tyytyväisenä kotiin päin. Matkaa kertyi mittariin hieman reilut 36km, ja aikaa kului taukoineen reilu 4,5h, josta liikkeellä oloaika oli 3h 58min.
Kiitoksia kaikille läsnäolleille hienosta seurasta, huollosta ja juoksusta!

Monttassa. Kuva:Ville Wittenberg

PK-kauden aloitus

"Sinne taimen istutan, sieltä leimikon niitän"

Haapajärven pettymys alkaa olla sulateltu, ja lyhyt ylimenokausi vietetty, joten alkaa olla aika palata taas sinne kuuluisan sorvin ääreen, eturivin pulpettiin, tai minulle tutummaksi tulleeseen leimikon laitaan. Treeni-into oli muutaman päivän hieman alamaissa keskeyttämiseen päättyneen Kauniston maratonin jälkeen, mutta tiistai-iltana se ponkaisi taas korkeuksiin, kun onnistuin ilmoittamaan itseni kauan haaveilemalleni NUTS Karhunkierros 80km:lle. Ihmeellistä, miten muutama hiiren klikkaus saa aikaan tuollaisen ilmiön! Mutta ajatus Karhunkierroksen juoksemisesta ensi keväänä tuntuu jo nyt aivan mielettömältä! Ajatus pelottaa, jännittää, kiehtoo, viehättää ja tuntuu aivan sairaan siistiltä, kaikkia yhtä aikaa! Ja varsinkin kun paikka on nyt tuonne varattuna, niin se myöskin sitouttaa ja innostaa jo kovasti aloitella tärkeää peruskuntokautta. Tällä hetkellä tuntuu paikat olevan kunnossa, eikä mitään viime vuoden kaltaisia väsymystiloja tai piileviä rasitusvammoja ole, niin en koe tässä tarvetta lepäillä laakereillani enempäänsä. Toki tässä on tullut jonkin aikaa nyt otettua kevyesti, syötyä reippaasti ja lepäiltyä paljon. Muutama kevyt ja lyhyt lenkki on toki tullut tehtyä myös, ja jalka tuntuu varsin kepeälle tällä hetkellä.

Kujanjuoksu?? :O

Paljon on tullutkin pohdittua jo kesän aikana, minkälaista treenin tulisi olla tulevalla peruskuntokaudella, niin että se olisi mahdollisimman kehittävää, mutta ei liian uuvuttavaa. Olen huomannut, että viikkorytmitys on minulle haastavaa. Omat treenithän täytyy sovitella myös perheen muiden jäsenten menojen ja harrastusten mukaan, ja niinpä tuleekin monesti ajateltua, että käynpäs nyt tuossa välissä äkkiä lenkillä, kun onkin aikaa, ja kevyt viikko ei sitten muodostukaan tarpeeksi kevyeksi, ja homma tuppaa puuroutumaan. Täytyy vaan uskaltaa levätä ja kevennellä tarpeeksi sitten ennen kisoja, vaikka siitä olenkin eri mieltä, että kunto kasvaa levossa. Ei kasva. Kunto kasvaa harjoittelemalla.

Syksy on mahtavaa aikaa! Silloin putsataan pöytä ja aloitetaan taas kaikki tavallaan alusta ja uudelleen. Tulee pimeää, ja raitis ja kuulas sää houkuttelee reippailemaan ja ulkoilemaan. Tavallaan syksy on myös kaihoisaa aikaa. Se tarkoittaa kisakauden ja tapahtumien päättymistä. Jokainen juoksija vetäytyy omaan luolaansa lepäilemään, kaivamaan nokkaa, parantelemaan paikkojaan ja miettimään tulevia haasteita. Talvella järjestettävät yhteislenkit tuovatkin mukavaa vaihtelua perusjyräämiseen, kun pääsee sosialisoimaan hetkeksi kollegoiden kanssa, ja vaihtamaan kuulumisia talven touhuiluista.

Peruskuntokausihan ei tarkoita automaattisesti sitä pelkällä omalla mukavuusalueella hengailua, vaan väliin tarvitaan myös niitä vauhdikkaampia ja tehokkaampia lenkkejä. Seuraavassa avaan hieman omia vauhtejani ja sykealueitani, miten omat vauhdit, sykealueet ja näillä tehtävät määrät jakaantuvat. Juoksuvauhdit tarkoittavat maantiellä tapahtuvia lenkkejä, jos toisin ei mainita.

Vaihde I: Palauttavat lenkit, alle 120 sykkeillä tapahtuvat kevyet lyhyet hölkät (vauhti yli 6:15min/km),  kävelylenkit. Tällä alueella tapahtuu myös kaikki arkiliikunta, kuten esim. lumityöt, halonhakkuut, lasten kanssa pelailut ulkosalla jne. Tätä liikuntaa en yleensä merkkaa mihinkään ylös, paitsi noilla hölkkälenkeillä saattaa olla sykemittari mukana.

II: PK I sykkeet 120-135, vauhdit 5:00-6:00min/km. Tällä alueella teen kaikista suurimman määrän juoksu- ja hiihtolenkkejäni. Tällä alueella juostaan arkipäivinä tapahtuvat peruslenkit suurimmalta osin, sekä viikonlopun pitkikset.

III: PK2. sykkeet 135-145, vauhdit n. 4:45-5:00min/km. Tällä alueella ei tule kovin usein mentyä, paitsi keväällä ja kisojen alla, kun tarvitsee tehdä hieman vauhdikkaampia lenkkejä. Poluilla ja mäkisissä maastoissa sykkeet nousevat helposti tänne tasolle hitaammillakin vauhdeilla.

IV: Sykkeet n. 145-160. Tällä alueella en tee ainakaan tasavauhtisia lenkkejä juuri koskaan. Miellän tämän ns. välialueeksi, jolla harjoittelu ei kehitä oikein kumpaakaan, ei vauhtikestävyyttä eikä peruskestävyyttä. Tämä alue kuormittaa kuitenkin jo aika kovasti elimistöä, ja näistä palautuminen kestää kauan. Jotkut vauhtileikittelylenkit, sekä vetotreenit saattavat nostaa harjoituksen keskisykkeen tälle alueelle, mutta sitä seikkaa ei pidä sotkea tähän.

V: VK, sykkeet n. 160-172. Vauhti n. 4:00-4:25 min/km. Tällä alueella teen yhden viikon kovista ja tärkeimmistä treeneistä, TV-reipas/kova, jonka kesto on n. 8-14km + alku- ja loppuverryttelyt päälle. Tällä alueella mennään myös kympin kisat, joissa tosin sykkeet nousee jo MK:n puolelle.

VI: MK1, sykkeet yli 172, vauhti n. 3:30-4:00. Tällä alueella tehdään 1000m-2000m vedot, sekä juosten tapahtuvat lyhyet mäkitreenit. Tavoitteena olisi, että tällä alueella mentäisiin myös 10 000m kisat piakkoin. Näitä ei talvisin tule pk-kaudella tehtyä juurikaan, vaan nämä ovat sitten keväällä tapahtuvia treenejä. Todennäköisesti tulen kuitenkin hallissa käymään tekemässä jonku kovemman vetotreeninkin sopivassa välissä. Ovat myös oivallista harjoittelua juoksutekniikan kannalta.

VII: MK2, Vauhti 3:00-3:30min/km. 200m-500m vedot. Näitä tuskin tulee tehtyä talvisaikaan, ja kesälläkin harvemmin. Kenties useamminkin voisi tehdä. Sykkeitä on vaikea arvioida, koska ne eivät noin lyhyissä vedoissa ehdi kovin korkealle nousta. Nämä myös ovat oivallista harjoittelua juoksutekniikan kannalta.

VIII: NK, alle 3:00min/km. Lyhyet max. 100m vedot ja ruskot, joita voi sotkea silloin tällöin normaalien lenkkien sekaan. Tuollaiset 100m vedot eivät ehdi vielä nostaa happoja lihaksiin, ja ovat siten ihan turvallisia harjoitteita, ja toimivatkin ihan hyvinä herättelijöinä välillä. Lihakset täytyy olla kuitenkin hyvin lämmenneet ennen näitä, ettei reväytä turhaan lihaksiaan. Jos on mahdollista käydä kahta lenkkiä päivässä, niin tuollainen Jukka Keskisalo-tyyppinen aamulenkki 10-12km hidasta PK:ta, +5x100m vetoja rennon kovaa, valmistaa hyvin sitten illan mahdollisesti kovemmalle lenkille.

Näistä tulen pk-kauden aikana pääsääntöisesti siis käyttämään tuota "vaihde 2:sta". Niillä mennään varmaan n. 80-85% lenkeistä. Kerta viikkoon ajellaan vaihteella V, joskus myös vaihteella III ja VI, keväällä ja kesällä sitten otetaan käyttöön noita isompiakin vaihteita, kun kisat alkavat taas lähestymään. Eräänä vauhtikestävyystreeninä tulevat toimimaan myös Illinsaaren testijuoksut, jotka järjestetään kerran kuussa.

Juoksulenkkien lisäksi täytyy aloittaa myös kuntosalitreenit, n. 1-2x viikossa. Salitreenit koostuvat pääasiassa jalkakyykyistä, maastavedoista, sekä muuta vapailla painoilla touhuamista, ja keskivartalon vahvistamista. Lumien tultua hiihto tulee korvaamaan osan juoksulenkeistä, mutta ajatuksena on ollut, että tekisin myös hiihtolenkkien päätteeksi n. 3-4km juoksulenkin. Tällä saisi ylläpidettyä jalkojen hermotusta juoksua silmällä pitäen. Hiihto on aivan kerrassaan loistavaa pk-treeniä. Sitä voi tehdä 3-5h putkeen matalilla sykkeillä, ilman että syntyisi lihasvaurioita. Juostenhan tällaiset lenkit ovat ainakin maantiellä sulaa hulluttelua, tai niitä voi tehdä aniharvoin, ja palautuminen ottaa kovasti aikansa sellaisista. Myös yläkroppa saa hyvää treeniä tässä, ja keskivartalo vahvistuu. Hiihto on myös mielettömän mukavaa, kun siihen pääsee hieman sisään, ja tarkoituksena on käydä Tervahiihdon 70km hiihtämässä tulevanakin keväänä.

Kohta on aina pimeää lenkillä käydessä.

Ennen lumien tuloa kuitenkin aletaan tekemään enemmän lenkkejä poluilla, sekä juoksuvoimatreenejä paikallisessa vuoristojuoksusimulaattorissa, Köykkyrin mäessä. Lajivoimaa on tarkoitus hankkia myös talvella sitten umpihangesta. Kotini vieressä riittää hyvin lunta keräävää peltoa kymmeniä neliökilometrejä, joten tuollaista erinomaista harjoittelumaastoa ei kannata missään nimessä jättää hyödyntämättä.

Näistä kaikista rakennetaan arjen haasteiden keskellä puikkoillen sellainen sekametelisoppa, että ensi keväänä ollaan taas hippasen verran kovemmassa tikissä kuin koskaan. Tai mieluummin vaikka parinki hippasen verran...

Juoksu maittaa kovasti tällä hetkellä.

Kauniston maraton, Haapajärvi 3.10.2015

Kävin päättämässä sysipaskan juoksukauteni ja raiskaamassa numerolapun Haapajärvellä. Matkanteko päättyi 28km kohdalle, ja tuloksena elämän ensimmäinen dnf. Eka puolikas sujui hyvin, n. 1:40 aikaan, niinkuin pitikin, mutta toki pakki alkoi ilmoittelemaan jo n. 19km kohdalla, että ei imeydy nesteet, vaan jäivät hölskymään mahaan ja tulivat viimein ulos. Ei auttanut vaikka koitin suolaakin ottaa, ja kävellä hetkisen. Ei ikinä oo käyny noin ennen, ja motivaatio ei riittänyt löntystää maaliin. Vituttaa nii että ei tiedä oikein mitenpäin tässä olisi. Nyt mennään syvissä vesissä.

Tästä suorituksesta ei tosiaan oikein mitään positiivista jäänyt käteen. Ehkä tämäkin jossain vaiheessa jalostuu voimavaraksi, ja opiksi tulevaa varten, tällä hetkellä vaan ei sille nyt tunnu. Oli kuitenkin tärkeää sisäistä yksi kysymys, jonka eräs ystäväni, joka itse ei juoksua harrasta, kysyi minulta, "No mitä olisit voinu tehdä toisin, ettei noin olisi käynyt?" Niinpä, en osaa vastata tuohon kysymykseen, kaiken tein niinkuin aina ennenkin, toisin en olisi osannut tehdä mitään, mitä tein nämä viimeiset viikot, ja tunsin olevani kunnossa kyllä. Toisaalta tuollaisilla kysymyksillä on turha vaivata itseään enempää, vaan kääntää katseet eteenpäin.

Nyt on hyvä pitää pieni ylimenokausi, ja ottaa muutaman päivän irtiotto juoksusta. Jalat eivät kipeytyneet kuitenkaan reissusta juuri ollenkaan, joten siitä puolesta on hyvä jatkaa kohti talven peruskuntokautta.