Sen verran mukava on lukea toisten blogeja treeneistä ja kisoista, että piti alkaa itsekin kirjoittelemaan tällaista. Saapa nähdä miten tiiviiksi ylläpito ja kirjoitteleminen muodostuu, mitään paineita en siitä ota kuitenkaan, vaan kirjoittelen säännöllisen epäsäännöllisesti. :)
Mikään kovin vanha harrastus tämä juoksu ei minulle ole, vaan sellaiset pari vuotta on vasta tullut "pääsääntöisesti" juostua. Sitä ennen kuntoilu oli hieman epäsäännöllistä, joskin pyöräilyä, hiihtoa, sählyä ja kuntosalia oli tullut harrastettua jonkun verran aikaisemminkin. Juoksun löytämisen myötä nämä lajit ovat jääneet kuitenkin hieman taka-alalle. Joulukuussa kuitenkin pitkään vaivannut jalkavaiva pakotti minut jäämään juoksutauolle. Vaiva osoittautui parin lääkärikäynnin jälkeen plantaarifaskiitiksi, mitä olin jo sen vaivojen perusteella olettanut olevankin. Onneksi olen kuitenkin pystynyt harrastamaan nyt noita muita lajeja, kuntoa ylläpitääkseni. Juoksutauon päättyminen on tällä hetkellä vielä hieman epäselvää. Onneksi onnistuin löytämään kuitenkin pätevän fysioterapeutin, jonka kanssa ollaan alettu hoitamaan askellusta ja puutteellista lihaskuntoa ja tekniikkaa kuntoon. Henkiset kivut ovat tällä hetkellä kuitenkin kaikista suurimmat, sillä juoksu ehti muuttua jo niin elämäntavaksi ja rakkaaksi harrastukseksi. Lisäksi ensi kesälle on jo tullut merkattua kalenteriin useampikin tapahtuma, mihin olisi tarkoitus osallistua, ja vaikka kuntoa jotenkin hiihtämälläkin saa ylläpidettyä, niin juoksemaankin olisi kuitenkin hyvä jo päästä. Mutta uskon, että tämä telakan päättyminen on päivä päivältä lähempänä. :)
Niin, varsinkin silloin kun aloin juoksemaan enemmän, minulta kysyttiin usein, "miksi juokset?", "miten viitit käydä tuolla pimeässä vesisateessa yksin juoksemassa?" Näin ajattelin itsekin silloin kun en vielä juoksua harrastanut, katselin juoksevia ihmisiä ja ajattelin, että miten ne viittii tuolla juosta, eihän niillä oo ees sählymailaa ja palloa. Se alkuhan siinä on vaikeaa, mutta kun huomasin alkavani jaksaa juosta pidempiä matkoja helpommin ja reippaammin, niin koukkuunhan siihen jäi, ja yhtäkkiä alkoi haluamaan vaan enemmän ja useammin lenkille. Ja se fiilis ja olotila mitä siitä saa, en tiennyt että sellaista on olemassakaan. Voin sanoa, että melko lailla jokaisen lenkin ja kisan jälkeen on olo ja fiilis ollut aina parempi kuin sinne lähtiessä. Joskus harvoin ei ehkä kuitenkaan ole huvittanut ja tahtonut jaksaa lähteä, mutta olen ottanut taktiikaksi näissä tilanteissa sen, että puen kuitenkin lenkkikamppeet ensin päälle, ja teen päätöksen lähtemisestä vasta sitten. Tämä taktiikka on toiminut vielä toistaiseksi. Ja kyllähän tämä harrastus on kieltämättä muuttunut viimeisen reilu vuoden aikana hyvinkin tavoitteelliseksi, ja niihin pääsemiseen täytyy sitten muistaa käydä ulkoiluttamassa itseään aika usein. Kysymykseen "miksi juoksen" ei ole siis olemassa oikein selkeää vastausta. Miksi toiset käyvät kalassa, toiset pelaavat futista, toiset rassaavat autoa. Harrastuksista haetaan sitä hyvää oloa ja fiilistä itselle, minä saan sen siis juoksusta!
Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan jorinoitani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti